Текст песни Kalmankantaja Hauta Vailla Ristiä

Ei näitä luita enää pakkanen kalva
Leposija viimeinen, hanta vailla ristiä
Ikuisesti vangittuna epäpyhään maahan
Mausoleumini metsän alla piilossa
Puiden juurissa arkkuni lahoaa
Hautakammiooni ikiajoiksi sidottuna
Vaikka liha on luistani irronnut
Eivätkä silmäni enää näe valoa
Ei kirottu sieluni rauhaa saa
Vangittuna metsän mustaan poveen
Kuuleeko kukaan huutoni syvyyksistä
Olenko vain kaiku tyhjyydessä
Onko nimetön hautani unohdettu
Mätäneekö ruumiini vailla kaipaajaa
Onko tämä se helvetti josta kerrotaan
Onko sieluni tuomittu kadotukseen
Olenko vain kaiku tyhjyydessä
Eikö loppua koskaan tulekaan
Läpi vuosisatojen olen vaeltanut
Vain jäädäkseni unholaan
Tuhat vuotta myöhemmin tässä makaan
Sokea sieluni entisen elämän tuhkassa
Puiden juurissa arkkuni lahoaa
Hautakammiooni ikiajoiksi kahlehdittuna
Kun ruumiini on enää pelkkää tuhkaa
Ja ääneni vain kaiku menneisyydestä
Loputon tuska vielä sieluani kalvaa
Tämä painajainen ei lopu koskaan
Muistaako kukaan mistä tulin
Oliko elämä pelkkää silmänlumetta
Muistaako kukaan tätä hautaa
Olenko vain kaiku tyhjyydessä