Текст песни Korpiklaani Kotikonnut

Hiirenkorvat kotikonnuille jäivät
Niistä kylvöpäivän helposti laski
Silloin pirtin päällä sauhussa
Kylpi korvat joiden alla kerran oli kaski
Nousi askel vailla murheita
Eikä muisti niitä
Edes jäljestä tiennyt
Silti hetken ilorattaissa
Tahtoi mieli tietää:
Tässä kotiniko lie nyt?

Katolla on kultaa
Lapsuudesta asti tuttu
On meille palava
Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken
Kevään keinut
Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut
Kauempana kuulen
Siellä kaiut tuulen nostaa
Hiljalleen jo päätä
Eivät illat tanssi
Jos on maanneet kesäkuussa vielä
Viime talven jäätä

Vihtavarret kylän raitilta
Toivat tuoksun jollaista ei joka poika laita
Silloin ilo istui lauteilla
Kävi savu joka kortta pitkin kotitalon maita
Askel nous niitä muistoissa pidän
Vaikka häilyvä on välillä sen tunne
Harmaat aatteet niitä väijyä saa
Vaan ei unhoon painu
Vaikka kuljen minä kunne

Kaikki maa on kultaa
Lapsuudesta asti tuttu on meille palava
Siellä illat istuu se, jonka surut laantuu,
Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut,
Taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä,
Aikoja vielä vierelläni heilut

Se ilmaan liitää
Hiljaa siivet kuin sinessä kiitää lehdilläni

Se viljat viiltää
Kuultaa kerran sen kauneus
Kunnes katoavaa on kaikki tuleva
Kauempana kuulen
Siellä kaiut tuulen
Nostaa hiljalleen jo päätä
Eivät illat tanssi
Jos on maanneet kesäkuussa
Vielä viime talven jäätä...

Текст добавил Jetboy 16.1.2019 16:27

Версия для печати Версия для печати

Исправлять тексты могут только зарегистрированные пользователи

Поделиться текстом

Комментарии к тексту:

Оставлять сообщения могут только зарегистированные пользователи. Войти на сайт или