Текст песни Stam1na Kadonneet Kolme Sanaa

El?¤m?¤ni kev?¤t kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silm?¤t sokeina, jalat rakoilla ja
Syd?¤n hakkaa kahtasataa

Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni j?¤lki?¤, nyt on kiire
P?¤iv?¤ nousee sittenkin...
Nyt tied?¤n mit?¤ sanoa

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat j?¤tt?¤m?¤ni syv?¤t arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet j?¤?¤tyv?¤t j?¤lleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN
J?„LJITIN SEN, J?„LJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA

VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA MIT?„?„N PUUTU N?„ILL?„ MENN?„?„N, EI MIK?„?„N
MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO EN?„?„ VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeist?¤ kertaa
Menneen talven lumia kaikki,
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin
P?¤iv?¤ k?¤?¤ntyy ehtoon puoleen,
Min?¤ k?¤?¤nnyn selin ja isken tulta koska
Jalkoja viel?¤kin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
En l?¶yd?¤ en?¤?¤ tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turha